Vaaleaa kauneutta luonnossa

Kuten tiedämme, Suomen kesä on harmillisen lyhyt ja epävakainen. Kun suunnittelee juhlia tai mitä tahansa kesätapahtumaa, joutuu aina jännäämään viimeiseen saakka. Niin minäkin jännitän. Lomani ja lasten puolesta. Ja kuvauksien puolesta. Kun tiedossa oli kuvata vaaleaa kauneutta luonnossa, toivoin poutapäivää ja sitä ihanaa puiden takaa pilkistävää valoa. Toisinaan sanon, että olen säteiden metsästäjä. Se yksikin oikeaan kohtaan suuntaava säde riittää. Valo on se juttu.

Valmistujaiskuvaus miljöössä. Vihreää, kukkia, värejä ja kontrasteja, niitä lähdin etsimään. Bongasin muutaman hyvän paikan villejä lupiineja ja niitä oli onneksi paljon. Ja juuri oikeaan aikaan kukkivia. Arvostan, ettei tienvarsia oltu ajettu ja puhdistettu. Näin kauniita kuvauspaikkoja ei saa tuhota, pliis, kiitos 😉 Ainakin minulle niistä on valtavasti iloa!

 

 

 

Meidän tulisi katsella lähiympäristöä uusin, avoimin silmin. Yllätyksiä voi tulla matkanvarrella ja kulman takana. Vanhat rakennukset tai osa niistä ovat loistavia taustoja kuvauksiin. Ja muutoinkin suosittelen välillä vaihtamaan joka päiväistä reittiä, iltakävelyä tai töistä kotiinpaluuta. Piristää ja saa uusia ideoita!

Yleensä minulla on jo mielessä kuvauksiin sopivia paikkoja, mutta kuuntelen ja varmistelen aina myös kuvattavan toiveet. On hyvä muistaa, että lopullista kuvaa katsova näkee vain rajatun alueen. Ympärillä voi olla vaikka mitä törkyä, rumia rakennuksia, autoja, siis ihan mitä vain, mutta ne tuskin tulevat olemaan kuvassa ainakaan dominoivana osana. Ne voivat jäädä taustalle kuin epäselviksi väriläiskiksi, varsinkin jos käytetty optiikka/linssi antaa sihen mahdollisuuden.

On aivan ihana nähdä spontaaneja eleitä ja naurua tarkistaessa kameran näyttöä kuvien välillä. Mitä enemmän tämän postauksen kuvia katson, sitä tyytyväisempi olen myös paikanvalintaan. Emilian hymy muuttui pikku hiljaa rennoksi ja vapautuneeksi nauruksi. 

Rippi- ja valmistujaiskuvauksissa pyydän aina kuvattavaa tuomaan jonkin oman asun, juhlatamineista poikkeavat vaatteet. Jotain mielekästä ja mukavaa, jolloin voi vaikka heittäytyä pellolla pitkälleen, kiivetä puuhun, hyppiä hiekkakasassa…mitä mieleen tulee.  Emilia valitsi viimeiseksi kohteeksi rannan ja näin sain mahdollisuuden ehdottaa valmistujaiskuvasetistä poikkeavaa. Vesi. Raikkaus ja rentous. Emilia mietti hetken, nauroi ja käveli syvemmälle. Hiukset kuin vaatteet kastuivat, mutta saimme tosi kivan lopun hyvälle sessiolle.

Kiitos Emilia ja kaikkea hyvää tulevaisuudessa!

Keep smiling and be happy 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *