Mijas Pueblo

Viikonlopulla oli taas menoa, joutui jopa valitsemaan mitä tehdä, kun tarjontaa olisi ollut tuplasti joka päivälle.
Yksi valitsemistani kohteista oli Mijas Pueblo, andalusialainen pieni kylä. Voisin sanoa, että lähes tulkoon kaikki Aurinkorannikolla vierailleet ovat tuossa kuvauksellisessa kylässä käyneet.

Viime vuosina olen yrittänyt revetä niin moneen paikkaan ja yleensä miellyttääkseni kaikkia. Ajan myötä siitä tulee ongelma, sillä on vaikea sanoa ei. Missään tapauksessa kun ei halua aiheuttaa mielipahaa kenellekään, mutta loppujen lopuksi itse ei tee sitä, mitä haluaisi. Lapsia on myös ohjattava valitsemaan, jotta he oppisivat asettamaan asiat tärkeysjarjestykseen. Jotta oppisivat ajattelemaan järkevästi.  Mutta he ovat vielä pieniä ja äiti vaatii paljon, tiedän sen… Ja itselläkin on tekemistä organisoinnin kanssa, sillä tällä viikolla olen ylikuormittanut itseni työllä. Yhdet rippikuvat odottavat käsittelyä, opettaja odottaa kurssin lopputehtävien palauttamista ja tällä viikolla on vielä paljon uutta kuvattavaa. Eilen alkoi feriaviikko eli paikalliset jokavuotiset juhlat ja perjantaina vastasyntyneen tyttövauvan kuvaus.

Mutta nyt siihen Mijas Puebloon… Valokuvausmaratooni vei minut MIjas burrosunnuntaiaamuna vajaan tunnin ajomatkan päähän kotoani. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen Mijasissa käynyt. Kadut ja kujat ovat sinisten kukkapurkkien koristamia, erityisesti pelargoniat kukkivat kirkkaina ja aasitaksit tai hevoskärryt vievät turisteja.

Kaupat tarjoavat vierailijoille kirjavan valikoiman nahkalaukkuja ja -takkeja, vaatteita, koruja, oliiviöljyä, gourmet tuotteita ja keramiikkaa. Loputon määrä pieniä matkamuistoja. Niitäkin, jotka kertyvät pöydille ja nurkkiin. Parasta mitä kylästä voi helposti mukanaan viedä, on rauhallisen kävelyn aikana kerätyt kuvamuistot ja kulinaristiset elämykset.

 

Mijas macetas

puerta Mijas

Mijas restaurante

Calles de Mijas

 

MIjas Calle

Mijas 33

 

Härkätaistelu jakaa kansan mielipiteen, se aiheuttaa negatiivisia ajatuksia useille. Myös espanjalaisten keskuudessa on härkätaistelun vastustajia. Mutta minä en nyt puutu siihen, saako vai eikö saa,  vaan nyt puhunkin itse areenasta, sen kuvauksellisuudesta. Ihanat kontrastit, istuinrivit ja numerot, niillä voi saada aikaan monta mielenkiintoista kuvasommitelmaa. Keskipäivällä voimakas aurinko luo jyrkkiä varjoja. Valon ja varjon leikki on motivoiva kuvauskohde.

Areenaan ja härkätaistelumuseoon voi tutustua kylässä vieraillessa. Sieltä on myös hyvät näkymät kylän ylle.

 

Plaza toros filas

Plaza de toros y Mijas

Plaza de toros Mijas

 

Samaisena sunnuntaina oli myös Pyhän ruumiin juhlapäivä Corpus Christi, joka on roomalaiskatolisen kirkon juhlapäivä. Mijasissa oli samaan aikaan järjestetty Primera Comunión eli ensimmäinen ehtoollinen, meidän ripille pääsyä vastaava tapahtuma. Noin 9 vuotiaat lapset ovat pukeutuneet kauniisti, tytöt pitkiin hienoihin tyllimekkoihin ja pojat usein merimiestyylisiin vaaleisiin pukuihin. Espanjassa comunión on vapaaehtoinen eikä tänä päivänä mielestäni ole enää niin suosittu kuin aikaisemmin. Vanhemmathan siinä iässä päättävät lasten puolesta, joten onko usko katoliseen kirkkoon heikennyt, kun kaikki lapset eivät suorita ehtoollista. Lapset odottavat innolla lahjoja ja juhlaa, joka usein muistuttaa jo pieniä häitä.

Lapsieni muutamat ystävät ovat viime vuosina käyneet läpi tämän katolisen kirkon kirkon sakramentaalisen rituaalin. Sitä on edeltänyt kolmivuotinen opetus, ensimmäisenä vuonna myös vanhemmat osallistuvat ja viimeiset 2 vuotta lapset käyvät kerran viikossa kouluajan ulkopuolella katekismustunneilla.  Tässä on myös poikkeuksia, sillä joissakin yksityiskouluissa järjestelyt ovat erilaiset.

lapset kirkon edustalla

comunion tytöt

Mijasissa oli myös järjestetty kansainväliset feria, eli erimaiden edustajia oli myymässä ruokaa ja erikoisuuksia. Ihan kiva fiilis, vaikka itse jouduinkin aikaisin lähtemään pois. Ilalla tunnelma on varmasti ollut menevää, sillä paikalla olleet Kuuba ja Brasilia olivat asettaneet mojitojonot hyvin näkyville ja tilaa oli raivattu bilettäjille.  Paikalla oli myös iso ryhmä japanilaisia, jotka erottuivat hyvin joukosta sateenvarjoineen (auringon suojana) ja hellehattuineen. Ero on tosi suuri verrattuna mm. englantilaisiin turisteihin, joiden pukeutuminen on minimaalisempaa.

Cuba en Mijas

Yksi asia ei unohtunut viikonlopulla, eikä niiltä voinut jäädä pois. Jokavuotinen pakko, toisinaan olen päässyt livahtamaan järjestelyistä. Nimittäin syntymäpäiväni. Ne olivat kuin pienimuotoiset lastenkutsut ilman ilmapalloja; paljon kakkua ja leivoksia, extrana skumppapullo. Ja kaikilla oli niin mukavaa! Ja totta kai viestit ja puhelinsoitot ilahduttivat!!! Yksi lahja roikkuu hengarissa odottamassa hyvää hetkeä ja loput lahjukset ovat postin kuljetettavina.

Nyt taas voisin sanoa molemmille, Mijas ja synttärit: Hasta el año que viene! Ensi vuoteen!!!

2 Replies to “Mijas Pueblo”

  1. Hola,
    olipas mieluinen blogilöytö! Eikä vähiten siksi kun itsekin näillä nurkilla asustelen.

    1. Hei,
      Kiva kuulla, kiitos! Olen vasta tosi vähän aikaa kirjoitellut blogia ja pikku hiljaa pääsen vauhtiin! Ja varmastikin tulee lähipaikoista lisää juttua!
      Kuulemisiin!
      Marika

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *